Tutustu Marinaan
Hän on 41-vuotias, ja hänellä on haaste: ”Olen tavallaan outo. Haluan jatkuvasti oppia jotain uutta ja vaihtaa ammattia, työtä tai harrastusta.
Kun olin 20-vuotias, menin baarimikoksi, 23-vuotiaana olin tanssiohjaaja, 25-vuotiaana menin työskentelemään toimistoassistentiksi. Kun täytin 27 vuotta, minusta tuli kiinteistönvälittäjä, mutta jo vuosi sen jälkeen innostuin valokuvaamisesta. 30-vuotiaana innostuin meikkaamisesta ja rupesin make-up artistiksi.
Sitten tuli lapset ja olin heidän kanssaan nelisen vuotta kotona, kunnes keksin, että voin järjestää juhlia! 38-vuotiaana toimin kukkalähettinä. Nyt opiskelen web-suunnittelua, koska haluan tajuta miten tämä nettikauppa toimii.
Kaikki sanovat minulle, että on aika valita yksi ammatti. EN PYSTY! Miten ihmeessä?”
Tunnistatko itsesi?
Kuulen usein tällaisia tarinoita ihmisiltä, jotka tulevat luokseni. Yleensä näissä tapauksissa sanon: onneksi olkoon, olet tyypillinen #generalisti! (Barbara Sher kutsuu tälläisiä ihmisiä skannereiksi; kirjoitin tästä blogissani aikaisemmin. Pia Pihlanen kutsui tällaisia ihmisiä generalisteiksi omassa linkkariartikkelissaan, joku kutsuu heitä moniosaajiksi, polymathiksi tai renessanssi-ihmisiksi.)
Spesialistit ovat ihmisiä, jotka haluavat sukeltaa syvästi yhteen asiaan.
Generalistit ovat ihmisiä, jotka haluavat tuntea maailman monimuotoisuuden. Generalistit haluavat kokeilla kaikkea: he ovat yhtä innoissaan opiskelleessaan kemiaa, markkinointityökaluja, neulomista, maan poliittista rakennetta tai verkkokoulutusjärjestelmiä. Generalistien kannalta maailma on kuin konvehtirasia, joka on tutkittava ja kaikkea on maistettava. Ajatus siitä, että heidän on valittava yksi ammatti kerralla ja koko elämäksi, on heille yksinkertaisesti sietämätön.
Sellaisia ihmisia arvostettiin renessanssiaikana. Esimerkkeinä:
Thomas Young, Mikhail Lomonosov, Leonardo da Vinci, Michelangelo, Raphael, William Shakespeare, John Milton, William Byrd, Niccolo Machiavelli, Giotto, Dante, Thomas Hobbes, Nicolaus Copernicus, Galileo Galilei, Rene Descartes, Erasmus...
Mutta yhteiskunnassamme yhteen ammattiin sitoutumista arvostetaan enemmän. Sen takia generalistit ovat aliarvostettuja, ja heitä pidetään usein melkein outoina. Heistä voidaan sanoa, että he ovat levottomia ja pysymättömiä, ja että he eivät yksinkertaisesti halua työskennellä. Jopa rekrytoijat näkevät generalisteissa usein uhkan eikä mahdollisuuden.
Esimerkiksi Marina sanoo, että hänen äitinsä järkyttyi joka kerta kun kuuli, että Marina hyppäsi taas uusiin haasteisiin:
”Äiti on tottunut siihen, että ihmiset ovat samassa työpaikassa 30-40 vuotta. Se, että vaihdoin kymmenen vuoden aikana viisi kertaa ammattia, on hänelle yksinkertaisesti “väärin”."
Mutta älä turhaudu! #generalisteilla on niin paljon mielettömän hyviä puolia. Sinun täytyy vain oppia käyttämään ne hyödyksi.
Kun näen generalisteja (ja välillä minusta tuntuu että olen #generalistimagneetti), minä näen kaikki parhaat puolet heissä. Aika usein he ovat “eksyneitä”, pitävät itseään “outoina”. Minä näen vain hiomattomia timantteja 💎, jotka olivat pitkään pölyttymässä jossain laatikossa.
Usein he luulevat, että heistä ei ole mihinkään ammattiin. Itsetunto on alhaalla. Mutta putsaamalla ja hiomalla sen oman timanttisi alat loistaa, ja kun tajuat arvosi (työ)markkinoilla, vain taivas on sinulle rajana!
Mitä teet nyt? Tutustu itseesi uudella tavalla, ole ylpeä, ole sinä ja käytä ominaisuutesi hyödyksi!
Terkuin,
Julia Kaukinen